Kalle Viherpuu
Kalle Viherpuu | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Kaarlo Pekka Viherpuu |
Syntynyt | 5. kesäkuuta 1893 Iisalmi |
Kuollut | 23. maaliskuuta 1952 (58 vuotta) Helsinki |
Ammatti | näyttelijä, teatterinjohtaja |
Puoliso |
Tilda Maria Eskelinen Irja Ida Inkeri Viherpuu |
Näyttelijä | |
Taiteilijanimet | Kaarlo Pekka Grönfors |
Aktiivisena | 1928–1952 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Kaarlo Pekka Viherpuu (vuoteen 1935 saakka Grönfors; 5. kesäkuuta 1893 Iisalmi – 23. maaliskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.
Kalle Viherpuun teatteriura alkoi parikymppisenä, alun perin Iisalmen työväennäyttämöltä ja eteni Helsingin Työväen Teatterin, Koiton Näyttämön sekä Värtsilän ja Joensuun työväennäyttämöiden kautta sotavuosien Aunuksen Rintamateatterin johtajaksi. Ura jatkui edelleen Lahteen, ja jonkin aikaa hän toimi myös Helsingin Punaisessa Myllyssä ja vieraili Suomen Kansallisteatterissa. Hänen bravuuriroolejaan olivat nimiroolit näytelmissä Särkelä itte ja Jeppe Niilonpoika, jota hänen arvellaan esittäneen useammin kuin kukaan muu Suomessa.[1]
Viherpuun ensimmäinen elokuvarooli oli Teuvo Pakkalan Tukkijoella-näytelmän ensimmäisen elokuvasovituksen (1928) renki-Pekka. Viherpuu näytteli saman roolin myös näytelmän toisessa elokuvasovituksessa vuodelta 1937. Hän oli mukana vielä näytelmän kolmannessakin elokuvasovituksessa vuonna 1951, tosin siinä hän näytteli ”ottia tuota” Tolarin roolin. Kaikkiaan Viherpuu oli mukana 29 elokuvassa.[2]
Viherpuu oli myös taitava koomikko, jolle lankesi lähinnä lupsakoiden ja juurevien kansanmiesten osia. Ulkonäkönsä ja pienen kokonsa vuoksi hän ei näytellyt koskaan sankariosia (tosin hänellä oli pääosat kahdessa vuonna 1949 ilmestyneessä komediassa, Aaltoska orkaniseeraa ja Isäntä soittaa hanuria). Hänen eittämättä tunnetuin roolinsa oli möreä-ääninen kippari musiikkielokuvassa Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950), tosin laulukohtaukset tulkitsi Teijo Joutsela.lähde?
Viherpuun viimeinen elokuvarooli oli Thure Bahnen elokuvan On lautalla pienoinen kahvila (1952) Metku. Hän kuoli kaksi kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 88-12-272. Viherpuun ensimmäinen vaimo oli Tilda Maria Eskelinen ja toinen puoliso Irja Ida Inkeri Viherpuu (o.s. Perho; s. 14. syyskuuta 1908), joka näytteli muun muassa viimeisessä Tukkijoella-filmatisoinnissa.lähde?
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tukkijoella (1928) (renki-Pekka) (nimellä Kalle Grönfors)
- Kahden tanssin välillä (1930) (tukkilainen) (nimellä Kalle Grönfors)
- Tukkijoella (1937) (renki-Pekka)
- Rantasuon raatajat (1942) (Lahnalan Mika)
- Yrjänän emännän synti (1943) (ryyppykaveri)
- Maskotti (1943) (Pusakan Ville)
- Miesmalli (1944) (talonmies Miettinen)
- Hiipivä vaara (1944) (sellitoveri)
- Ristikon varjossa (1945) (talonmies)
- Vain sinulle (1945) (Nestori Takala)
- Kirkastuva sävel (1946) (asioitsija Peltonen)
- Houkutuslintu (1946) (vanha isäntä)
- Pikajuna pohjoiseen (1947) (veturinkuljettaja Harras)
- Sisulla ja sydämellä (1947) (Pekka)
- Aaltoska orkaniseeraa (1949) (talonmies Aaltonen)
- Isäntä soittaa hanuria (1949) (Aaprami ”Aapro” Hurulainen)
- Kanavan laidalla (1949) (lähtölaiturin mies)
- Katupeilin takana (1949)
- Prinsessa Ruusunen (1949) (ylimmäinen juomanlaskija)
- Rosvo-Roope (1949) (virolainen kapakoitsija)
- Serenaadiluutnantti (1949) (ylikersantti Ville Mäkimies)
- Vain kaksi tuntia (1949) (konstaapeli)
- Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950) (kippari)
- Professori Masa (1950) (muurari Sössönen)
- Tapahtui kaukana (1950) (postimies Uula)
- Tukkijoella (1951) (Heikki Tolari, ”ottia tuota” Tolari)
- Tytön huivi (1951) (laulaja lavan reunalla)
- Yhden yön hinta (1952) (Kalle)
- On lautalla pienoinen kahvila (1952) (Metku)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kalle Viherpuu kuollut. Helsingin Sanomat, 24.3.1952, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Rytkönen, Sisko 15.4.2014. Kalle Viherpuu Elonetissä.